Author: Jalotus (page 1 of 5)

Tervetuloa, tässä ajankohtaiset:

Kiertotalouskeskus ja kestävän elämän yhteisön aukioloajat

  1. Jalotuksen joulutapahtuma
  2. Yksi työtila vapaana
  3. Ompelupajasarjaan ilmoittautuminen on käynnissä koko syksyn

Ikkunankunnostuspaja on kerännyt kiinnostuneita laidasta laitaan

Elokuussa alkanutta kaikille avointa ikkunankunnostustyöpajaa jatketaan ainakin syyskuun torstaisin klo 14-20. Ikkunapajaa pidetään Keravan kartanon navetan erillisessä ulkorakennuksessa.

Puitteita eri työvaiheissa

Avoimen ikkunapajan tarkoitus on ylläpitää ja siirtää perinteisten käsityötaitojen osaamista kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ikkunan perushuolto on vielä muutama sukupolvi sitten ollut jokaisen omakotiasujan perustaito – jokainen riittävän kärsivällinen tyyppi voi sen tänäkin päivänä oppia. Työtapoja on yhtä monia kuin tekijöitä, jonka vuoksi omien perinteisten työtapojen ja -välineistön esittely pajassa on suotavaa. Ikkunapajassa pyritään antamaan osallistujille riittävät tiedot ja taidot kunnostaa oman vanhan talon tai mökin ikkunoita itsenäisesti kurssin jälkeen.

Jalotus-kollektiivin Pia ja Johanna työn touhussa

Työpaja on tähän mennessä kerännyt kirjavan joukon kiinnostuneita ja onkin ilo huomata, miten käsityötaidot kiinnostavat sukupuolesta tai sukupolvesta riippumatta. Ikkunapajasta on kuoriutunut avoin ja rento kohtaamispaikka hyvin eri-ikäisten ja eri elämäntilanteessa olevien ihmisten välillä, jotka eivät välttämättä muissa tilanteissa tulisi kohdanneeksi.

Pajassa korjaamme ja huollamme navetan puuikkunoita perinteisin menetelmin. Harjoittelemme itse ikkunakitin valmistamista liitujauhosta ja vernissasta ja kurssilaisilla on mahdollista kokeilla myös erilaisten lasien leikkaamista.

Vanhojen kittien ja maalien poistaminen tuo toivottua meditatiivista vaihtelua etenkin tyypeille jotka tekevät leipätyökseen ajatustyötä. Ikkunaa kunnostaessa on helppo keskittää ajatukset vain tekemiseen muiden asioiden väistyessä mielestä. Ikkunapajalla on ainutlaatuinen mahdollisuus jättää oma kädenjälkensä navetan historiaan ja edesauttaa vanhan rakennuksen säilymistä konkreettisesti.

 

Jenna Seppänen, ikkunapajaohjaaja

Tässä linkki kaikille avoimen ikkunankorjauspajan Facebook-tapahtumaan.
Lataa museoviraston korjauskortti, ikkunoiden korjaus tästä

Hannun ensikittaukset

Pellavaöljykäsitelty ja harmaantunut puite

Eläimistä ja luonnosta hyvinvointia haalimassa

Kävelen polkua pitkin lammasaidan reunustaa vetäessäni vesiletkua kasvimaalle. Heti kun tytöt näkevät minut, alkaa kuulua vaativa määintä. Puhelen lempeästi kolmelle kainuunharmas-uuhelle kun puhdistan ja täytän heidän vesiastiansa.

Seuraavan askareen lomassa on helppo napata polun vierestä muutamat voikukan ja maitohorsman lehdet ja rapsutella lampaita aidanraosta. Nämä työkaverit eivät kyllä tunnu saavan rapsutuksista ja paijauksista tarpeeksi. Ja aiheuttavat ihastuvia reaktioita muillekin kuin minulle, sen mitä olen vierailijoiden ja nuorisoryhmien ilmeitä vaivihkaa kesän mittaan seuraillut. Lasten ilo on välillä sanoinkuvaamatonta. Aiempien töideni perusteella olen kokenut miten valtavan tärkeää luonnossa ja eläinten kanssa vietetty aika on lapsille ja nuorille. Tuntuu että nykypäivän kiihtyvässä elämänmenossa, kuka tahansa hyötyy välillä siitä että pysähtyy hetkeen, vaikka rapsuttamaan lammasta. Mutta varsinkin kasvavassa iässä olevalle hetkittäinen rauha, ilo ja lampaiden tai luonnon tuoma lempeys voivat lopulta olla hyvinkin tärkeitä hetkiä.

On huikeaa miten kaikki eläimetkin ovat täysin erilaisia persoonia. Miten Väre oli aluksi hyvin ujo ja arka, seuraili Valman ja Veeran selän takaa.  Rohkaistui lopulta ja oppi luottamaan, ja kerjää nykyään rapsujaan aivan kuin muutkin. Miten erilaiset persoonat sulautuvat yhteen niin eläinlaumoissa kuin kasvavassa Jalotus-yhteisössäkin. Ja miten kauniisti elämä muotoutuu kun jokainen saa oman osaamisen ja jaksamisen mukaan olla juuri sitä mitä on. Ja miten huikeita kokonaisuuksia sitten syntyykään. On ollut hieno kesä!

Nyt omenat alkavat punertaa ja nappaan muutaman mukaani kanoille. Minun rupinen on toisen aarre ja pienen rakennuksen suojista löytyvä kanalauma, arvoisan isäntänsä Jalon kera kaakattaakin tyytyväisenä saadessaan herkkuja. Kanat ovat myös selkeästi kiitollisia kun vaihdan niille tuoreen veden puhdistettuun astiaan, vaikuttavat herkiltä ja persoonallisilta otuksilta hekin. Ruskea Kaarina on yleensä ensimmäisenä vastassa ovella, aivan kuin lammaslauman tummin Veera. Vallan ihastuttavia uusia työkavereita. Kaiken kaikkiaan niin ihastuttavia, että puhuin Rönnin tilan isäntäväen pitämään eläimiä vielä säiden mukaan hieman pidempään. En ihan vielä ole valmis luopumaan tästä arjesta ja kesästä, vielä on siis mahdollista nauttia Kartanon pienestä eläinpihasta syysauringossa, katsomme tilanteen mukaan kuinka pitkään.

Rauhallisen sunnuntain päätteeksi ukkoskuuro yllättää, juuri kun ajattelin lähteä kotiinpäin. Lampaat tuntuvat lukevan ajatukseni ja huutelevat aitauksesta vähän peloissaan. Käännyn vielä ympäri ja juoksen lampaiden kanssa aution pihan läpi sadekuuron kastellessa meidät. Kun lampaat jäävät rauhallisiksi rapsuteltuina mutustelemaan heiniään suojaansa, pysähdyn hetkeen pohtimaan. Tilanteessa on jotain tuttua, reilusti yli kymmenen vuoden takaa. Silloin lampaiden tilalla olivat yhden kesän ajan hoidettavana ystäväni ponit. Naurahdan miten kauniisti ympyrä tuntuu sulkeutuvan, kun suljen oven perässäni. Nyt vuosia myöhemmin saan kävellä tuota samaa ympyrää välillä uusien pienien tai suurempien ystävien kera pohtien ja ihmetellen elämää. Miten navetan kivijalkaan on rakentunut huikea määrä osaamista, tietotaitoa ja mahdollisuuksia. En malta odottaa talvi-iltojen yhteisiä touhuja, ties mitä täällä tullaan yhdessä luomaan. Kauneinta on että saan rauhassa rakentua omaksi osakseni tätä kokonaisuutta, sitä kautta mikä on minulle vahvinta.

Tarkastan vielä että Sirkulla ja Pirkolla on kaikki hyvin pupulassaan ja nautin sunnuntai-illan hiljaisesta rauhasta viljelmällä, kunnes Aino koirani ilmoittaa että nyt on kyllä aika mennä kotiin välillä. Onneksi niin, tähän penkille tuntuu helposti jäävän ihmettelemään ja pohtimaan selän takana kuhisevan navetan uutta elämää. Kiitollisena maltan välillä poistua.

Mutta vain koska tiedän että huomenna on taas uusi päivä ja navetan ovet ovat avoinna. Ehkä vihdoinkin ehtisin ommella ohessa myös sen vanhan rikkinäisen laukunkin.

Kirjoittaja on Jalotus yhdistyksen hallituksen varajäsen sekä Yhteisöviljelijä ja vapaaehtoinen työmyyrä.

( Myymälä ja työverstaat avoinna tiistaista lauantaihin )

 

Older posts

© 2019 Jalotus

Theme by Anders NorenUp ↑