Mistä kaikki alkoi? Mikä on Jalotus?

Ilmastonmuutos ja luonnon saastuminen ahdistavat. Minua ne ovat ahdistaneet 90-luvulta. Asia oli niin toivottoman tuntuinen, että vaihdoin ympäristötekniikan inssiopinnot toisiin.

Mitä minä voisin tehdä? Enkö mitään, koska meidät pelastaa vain isojen maiden ratkaisut, ankara lainsäädäntö ja tekniset ratkaisut. Epätoivo halvaannutti. En halunnut lukea enää yhtäkään Maailman tila -kirjaa. On helppo jäädä odottamaan, että ”joku” hoitaa isossa mittakaavassa kaiken kuntoon, mutta miten se joku motivoituu riittävästi, jos emme osoita tarpeeksi voimakkaasti, että välitämme mitä luonnolle tapahtuu? Emme voi piiloutua senkään taakse, ettemme ymmärtäisi elämäntapojemme vaikutuksia. Tai toki voimme ja piiloudumme.

Mitä voin tehdä, kun asia tuntuu aivan liian isolta ja vaikealta ratkaista? Voin tehdä oman osani. Sen kokoisen teon, johon pystyn. Tässä asiassa, jos missä, jokaisen teoilla on merkitystä.

Se on todella epäreilua, että elintapani kuluttavat luonnonvaroja ja saastuttavat niin paljon. En minä niin halua. Ei se alunperin ole ollut tietoinen päätös, mutta nyt se on. Tiedän paremmin. Minulla ja meillä on valittavana luonnon kannalta paremmat tavat elää. Vaan kun ne vaihtoehdot ovat niin hankalia, kalliita ja vaikeita löytää.

Tällaisen ajatusketjun tuloksena syntyi ajatus arjen kiertotalouskeskuksesta. Jos resurssiviisaan arjen ja kestävän elämän ratkaisut ovat jo olemassa, kuten sanotaan, kerätään ne saman paikkaan helposti saataville. Tämän ajatuksen kerroin eräässä seminaarissa Sitran Kestävä arki -avainalueen edustajalle ja päätimme kokeilla uutta ratkaisumallia. Perustimme Keravan kaupungin ja Sitran yhteistyönä arjen kiertotalouskeskuksen. Jalotuksen matkaa on takana reilu puoli vuotta. Olemme alussa, mutta suunta on selvä.

Haluan olla auttamassa siinä, että ihmiset voivat tehdä jotain vähentääkseen jokapäiväisen arkensa aiheuttamia negatiivisia ympäristövaikutuksia. Muuttua passiivisista kuluttajista aktiivisiksi kansalaisiksi. Osoittaa markkinoille, että tätä me haluamme kertakäyttöisten tavaroiden ja halpatuotannon sijaan. Haluamme oppia taas korjaamaan ja huoltamaan uuden ostamisen sijasta. Haluamme tottua korjauttamaan, lainaamaan, vaihtamaan ja omistamaan yhdessä omistamisen sijaan. Herättää henkiin luontosuhdettamme ja kasvattaa osan ruuastamme itse. Ostaa laadukasta, luonnonmukaista ja kierrätysmateriaaleista tehtyä. Välttää hukan syntymistä, jätettä ja hävikkiä.

Tätä kaikkea meille ei ole vielä tarjolla automarketeissa. Sitä ennen voimme auttaa toisiamme ja opetella yhdessä kestävän elämän taitoja. Minun sukupolveni ja useat muutkaan sukupolvet eivät ole saaneet näitä oppeja kotona tai koulussa. Jalotus-kollektiivi eli Jalotuksessa toimivat yrittäjät, vapaaehtoiset ja yhdistyksen vastuuhenkilöt järjestävät kursseja ja tapahtumia sekä myyvät ekologisia tuotteita ja palveluja.

Kierrätys on recyclingia, jalotus on upcyclingia. Kierrätyksessä raaka-aine jatkaa elämäänsä samana tai vähempiarvoisena tuotteena, jalottamisessa raaka-aine, idea ja uudelleen muokattu tarvike jatkaa elämäänsä arvokkaampana kuin se alun perin oli. Niin toivomme, että tapahtuu myös yhteisömme ihmisille ja keskuksen vierailijoille. Jalo-otukset ottavat ohjat käsiinsä elämässään ja kulutustavoissaan.

Jalotuksessa on parasta se, että meillä aikakautemme isoin mörkö ei paina mieltä, vaan me toimimme sen tainnuttamiseksi. Sellaiset ihmiset, jotka näin haluavat tehdä, ovat oman kokemukseni mukaan hiton kivaa ja kovaa sakkia.

Ja juu, olenko minä viherpiipertäjä? Enpä taida olla, mutta aion kokeilla miten ilman omaa autoa pärjää, minkälainen perusvaatekerta riittää, jos käyttää vaatelainaamoa, miten helppoa olisi itse tehdä luonnonmukaiset pesuaineet ja siivousaineet sekä testata, miten ne toimivat. Noista ajattelin aloittaa ja luultavasti ostaa kesän ajan yhteisöviljelmältä vihanneksia. Taidan olla tyyppi, joka haluaa elää tasapainossa.

terveisin, Anna (Evilä) Jalotuksen perustaja