Miten kasvien kasvattaminen onnistuu vesiviljelyllä? Kokeilimme kartanolla.

Alkuperäisenä idea oli toteuttaa vesiviljely Aquaponics-menetelmällä, jossa kalat olisivat tuoneet ravinteet järjestelmään. Tätäkin on kartanolla kokeiltu.

Päädyimme kuitenkin kokeilemaan vesiviljelyä.  Projektissa rakennettiin vesiviljelyjärjestelmä ja luotiin valvontajärjestelmä veden arvojen tarkkailuun ja visualisointiin (tähän linkki). Esittelemme tässä kirjoituksessa, miten vesiviljelyä toteutimme ja millaisia havaintoja kokeilun aikana teimme.

Hydroponinen järjestelmä – eli mitä vesiviljely vaatii

Vesi- eli hyrdoviljely vaatii sitä varten suunnitellun järjestelmän. Se koostuu vesitankista, putkistosta, kasvatustasoista, vesipumpusta, happikivestä, led-valoista ja kasvatusruukuista. Vesitankki toimii ravinnetankkina, jonka ravinteikasta vettä pumpataan läpi putkiston. Putkisto toimii kasvatustasona kasveille, jotka istutetaan kasvatusalustassaan putkiston reikiin. Led-valot toimittavat auringon virkaa.

Päädyimme hankkimaan vesiviljelyjärjestelmän miltei valmiina alan ammattilaiselta (Kasviportaat Oy).  Näin siksi, että halusimme saada tässä kokeilussa heti valmiin järjestelmän. Saimme ammattilaiselta samalla apua ja tietoa  sekä järjestelmän asennuksesta että kasvatusprosessista.

Hankkimamme järjestelmä piti sisällään putkistot/kasvatustasot, vesipumpun, led-valot, kasviravinteita, kasviruukut, idätyslaatikon, lämpömaton, kivivillaa sekä muutaman säkillisen savipalloja. Järjestelmän rakentaminen sujui joutuisasti saamamme ammattiavun ansiosta.

Vesi-/ravinnesäiliöksi valitsimme vanhan akvaarion. Putkisto/kasvatustasot kiinnitimme rakennuksen kattoon paksuilla kierrätysketjuilla. Led-valoille löytyi kiinnikkeet suoraan putkistosta. Täytimme akvaarion putkiston suun korkeudelle ja käynnistimme vesipumpun. käynnistettiin. Jätimme järjestelmän pyörimään itsekseen muutamaksi viikoksi testimielessä.

Taimien idätys

Kasveiksi valitsimme muutaman salaattilajikkeen, persiljaa ja rucolaa. Käytimme idättämisessä suljettavaa idätyslaatikkoa, kivivillaa, kasviravinteita sekä lämpömattoa.

Idätys aloitettiin leikkaamalla idätyslaatikkoon kivivillasta sopivankokoinen pala, johon viilsimme neliömäisiä uria. Sen jälkeen kivivillapala kastettiin 10 litran vesiämpäriin, jossa oli pieni määrä kasviravinneliuosta (Supragarden Starter 10%). Kivivillan annettiin olla ämpärissä viisi minuuttia, jonka jälkeen se siirrettiin idätyslaatikkoon. Seuraavaksi kivivillan neliömäisiin pintoihin painettiin hammastikulla matalat reiät siemenille (salaateille painettiin kaksi reikää neliöön ja yrteille viisi). Sitten istutimme siemenet. Lopuksi reiät painettiin kevyesti umpeen hammastikulla. Siemeniä kannattaa istuttaa useampia yhteen palaan, koska kaikki eivät välttämättä idä. Taimia voidaan harventaa myöhemmin tarpeen mukaan.

Seuraavaksi nostimme idätyslaatikon lämpömatolle. Se takaa tasaisen kasvulämpötilan taimille. Idätyslaatikon kansi suljettiin ja laatikon tuuletusventtiilit jätettiin kiinni ensimmäisen viikon ajaksi. Led-valot huolehtivat itämisen vaatimasta tasaisesta valaistuksesta.

Viikon jälkeen avasimme hieman idätyslaatikon tuuletusventtiileitä ja annoimme taimille ravinnepitoista nestettä. Taimien annettiin olla vielä viikon verran idätyslaatikossa. Kansi nostettiin välillä pois, jotta taimet saivat totuttautua huoneilmaan ilmavirtoineen. Kun taimet olivat kasvaneet noin viiden sentin korkuisiksi, oli aika siirtää ne vesiviljelyjärjestelmään.

Taimien Kasvatus vesiviljelyjärjestelmässä

Taimet istutetiin kasviruukkuihin irrottamalla kivivillasta viiltojen kohdilta neliömäisiä alueita, jotka istutettiin kasviruukkuihin. Ruukut asetettiin putkiston/kasvatustason reikiin ja taimet sekä kivivilla peitettiin savipalloilla.

Vesiviljelyjärjestelmässä on tärkeää pitää järjestelmässä kiertävä vesi ravinteikkaana. Tämä tapahtuu lisäämällä veteen vesiliukoista ravinnetta. Ravinteina käytimme Supragardenin ravinteita (SupraStart, SupraGrow ja SupraNitro). Nyrkkisääntönä ravinteiden lisäämisessä on tehdä 10-prosenttinen ravinneliuos, jota lisätään veteen.

Ravinteita lisättiin akvaarion veteen aina veden lisäyksen yhteydessä. Vettä lisättiin kahden viikon välein. Siinä ajassa veden pinta ehtikin jo laskea melkoisesti. Vettä lisättiin niin, että akvaarion vedestä otettiin ensin noin 20 % pois, ja uusi vesi lisättiin sitten ravinteineen. Veden ja ravinteiden lisäämisessä käytimme tätä järjestelmän toimittajan ohjetta.

Veden ja ravinteiden lisäämisen lisäksi muuta ei sitten tarvinnutkaan tehdä. Kasvit kasvoivat omatoimisesti vesisiljelyjärjestelmässä. Kuukauden päästä salaatit olivat kasvaneet jo niin komeiksi, että niistä pystyi keräämään satoa.

Mitä opimme kokeilusta?

Vesiviljely oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokeilu. Opimme monenlaista kasvien vesiviljelystä ja veden mittaroinnista. Meillä ei ollut aiempaa kokemusta kummastakaan, ja kasvatus eteni oppimamme mukaan.

Lopputulos oli mielestämme onnistunut. Saimme satoa.

Paljon jäi kuitenkin vielä kokeilematta. Emme päässet vielä optimaalisiin kasvatusolosuhteisiin. Veden mittaroinnista saatavaa tietoa jäi vielä hyödynnettäväksi seuraaviin kokeiluihin.

Kohtasimme kokeilussamme myös pulmia. Järjestelmään alkoi kerääntyä melko paljon levää, mikä johtui luultavasti akvaarion altistumisesta valolle. Seuraavana kehityskohteena voisi olla akvaarion kattaminen valoa läpäisemättömällä materiaalilla. Osa kasveista venyi pitkävartisiksi ja joidenkin lehtiin tuli kirjavuutta, mikä johtui luultavasti jonkin ravinteen puutteesta. Tässä kokeilussa emme vielä päässeet selville siitä, mikä aiheutti nämä ominaisuudet.

Lisäsimme vesiviljelyjärjestelmäämme kokeilun myöhemmässä vaiheessa happikiven ja ajastimella toimivat pistorasiat. Järjestelmä piti melko äänekästä lorinaa veden määrän vähentyessä, kun vesi tippui melko pitkän matkan putkistosta akvaarioon. Tämä ongelma minimoitiin nostamalla veden taso riittävän korkealle ja hankkimalla happikivi, joka piti veden hapettuneena. Ajastimilla ja niihin kytketyillä led-valoilla loimme päivä/yö-syklin. Valot olivat pois päältä 24–6.

Tulevaisuudessa suunnitemissamme on liittää järjestelmän mittarointiin veden sähkönjohtavuutta mittaava toiminto. Sen avulla on mahdollista seurata vesiviljelyssä tarvittavien ravintoaineiden määrää ja koostumusta vedessä.