Mikä luo toivoa ympäristökriisissä? Näin ihmiset kääntävät ilmastohuolen toiveikkuudeksi

Kriisi, uhka, katastrofi. Ympäristön huolestuttavalla tilalla on monta nimeä, joista harva on mielialaa nostattava. Jalotuksen tiimi loi keskustelutilaisuuden, jossa ihmiset pääsivät pohtimaan ympäristön tilaan liittyviä tunteita ja kertomaan, mistä he hakevat toivoa synkiltä kuulostavina aikoina.

Kun uutiset varoittavat toistuvasti metsäpaloista, tulvista ja helleaalloista, on luonnollista kokea huolen tunteita. Ympäristön tila huolettaa monia meistä ja jos huolet syvenevät, kokemusta kutsutaan ympäristöahdistukseksi.

Suomen Mielenterveys ry MIELI määrittää ilmasto- tai ympäristöahdistuksen tuntemuksiksi ja tunteiksi, jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Kuten muidenkin tunteiden, myös ilmastoon ja ympäristöön liittyvien tunteiden kanssa voi oppia elämään. Hyvä vastapaino huolelle on toivo.

Jalotuksen tiimi kutsui Keravan kirjastolle kokoon keskustelun, jossa eri taustoista tulevat ihmiset kertoivat, minkälaiset asiat huolettavat ja toisaalta luovat toivoa ympäristökriisin keskellä. Monen alakulo liittyi ilmastopolitiikkaan tai sen puutteeseen. Tai kuten eräs osallistujista pohti: ”Miksi päättäjät tekevät tuhoavia päätöksiä, vaikka [ilmasto]asioista tiedetään?” Keskustelu oli osa Suomen valtion käynnistämää Kansalliset dialogit -ohjelmaa. 

Ilmastoon liittyvät tunteet pitivät sisällään myös surua ja pelkoa siitä, ettei kaunis maailmamme säily samanlaisena tuleville sukupolville. Samalla todettiin, että globaali muutos kestävämpään elämään ei välttämättä vaadi taakseen loputtomia ihmismassoja vaan pienetkin joukot voivat saada aikaan paljon.

“Toivo pitää ottaa pienistä positiivisista asioista” – kauramaito, kesämökki ja vihannesten kasvatus ilahduttavat

“Huoli ympäristön tilasta on itsessään merkki myötätuntoisuudesta – siitä, että olemme hereillä ja välitämme elämästä planeetallamme”, sanoo Sini Forssell Nyyti ry:stä. Hän työskentelee asiantuntijana Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hankkeessa. Huolen olemassaolo ei ole siksi pelkästään huono asia vaan merkki inhimillisyydestä. Myötätuntoa tarvitaan kuitenkin myös huolen kanssa elämiseen, Forssell sanoo. 

”Meille ihmisille hyvin luontainen piirre, myötätunto, antaa lempeän vahvistavan näkökulman ympäristöön liittyvien huolen tunteiden käsittelyyn. Tätä samaa herkkyyttä ja välittämistä voi suunnata myös siihen, miten kohtaamme nämä ajatukset ja tunteet itsessämme ja muissa, ja miten toimimme ympäristömme hyväksi. Voimme esimerkiksi miettiä, miten olla enemmän läsnä, ymmärtää ja lempeästi tukea itseämme ja muita, ja miten voimme myös pitää huolta jaksamisestamme näiden haasteiden keskellä. ”

Myötätuntoinen suhtautuminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pitää taukoa uutisten lukemisesta tai sulkee somen. Osa keskustelijoista nosti esiin sen, miten tärkeää on huomioida pieniä positiivisia asioita elämässä ja maailmassa. Esimerkiksi ruoka, eläimet ja kesämökki olivat ilonaiheita, jotka muistuttivat elämän yksinkertaisista nautinnoista ja veivät huomion hetkeen. Toiveikkuutta herätti esimerkiksi se, että veganismi on yleistynyt ja pienemmiltäkin huoltoasemilta saa kahviinsa kauramaitoa.

Tässä keskustelijoiden hyviksi havaitsemia keinoja toiveikkuuden ruokkimiseen:

• Ala-aste ikäinen lapsi jolla on vielä lapsen toiveikkuus tallella

• Antaa itselleen luvan tehdä jotain ihan muuta, ”ottaa lomaa tunteista”

• Luonnossa oleminen tekemättä mitään

• Puutarhanhoito ja omien vihannesten kasvatus

• Riippumattoilu luonnossa

• Kesämökille meno, elämä yksinkertaistuu mökillä

• Kun ei tee sataprosenttista työaikaa, jää enemmän aikaa tehdä merkittäviä asioita

• Positiivisten kuulumisten lukeminen somessa muistuttaa hyvistä asioista

• Ei pitäisi unohtaa unelmointia! Unelmat antavat toivoa jatkaa eteenpäin

Huolessa on myös voimaa – lamaantumisen sijaan voi tarttua toimeen

Jo pelkkä huolista keskusteleminen voi tehdä niistä pienempiä. Keravan kirjastolle kokoontuneet keskustelijat kokivat, että on tärkeää löytää ympärilleen samanhenkisiä ihmisiä, jotka pohtivat samoja kysymyksiä. Kun ei tarvitse selitellä itseään tai esimerkiksi sitä, miksi kieltäytyy lentämisestä, saa varmuutta omille valinnoilleen. Parhaimmillaan jaettu kokemus kriisistä voisi synnyttää uusia ihmissuhteita ja tekoja. ”Huoli ilmastonmuutoksesta luo aktivismia ja voimaa”, sanoi yksi osallistujista.

Moni muistutti myös armollisuuden merkityksestä ja siitä, ettei kenenkään tarvitse yksin maailmaa pelastaa vaan myös kestävässä elämässä voimme nojata toisiimme.

”Maailma ei parane sillä, että muutama ihminen suorittaa zero waste -elämää täydellisesti, mutta jos miljoona ihmistä suorittaa zero waste -elämää epätäydellisesti, sillä on suurempi vaikutus”, totesi osallistuja.

Kärsitkö ympäristöön liittyvästä ahdistuksesta? Tutustu Mieli, Nyyti ja Tunne ry:n ylläpitämään Ympäristöahdistus.fi -sivustoon ja kokeile sieltä löytyviä ilmaisia harjoituksia huolten hillitsemiseen. Jos haluat laittaa kädet saveen ja opetella kestävän elämän taitoja yhdessä muiden kanssa, tutustu Jalotuksen erilaisiin osallistumismuotoihin.  Tai oletko kiinnostunut järjestämään vastaavan keskustelun omalla alueellasi? Ole yhteydessä yhteisöpäällikkö Sanna Irantaan (sanna.iranta@jalotus.fi).

Teksti: Aurora Airaskorpi