Uusia kotieläimiä Jalotukselle
Tarvitsemme ruokaa elääksemme. Ruokaa saadaksemme tarvitsemme pieniä hyönteisiä: pölyttäjiä. Aamukahviamme ja välipalakaakaotamme ei olisi ilman pölyttäjähyönteisiä. Kolme neljästä maailman viljelykasvista tarvitsee hyönteispölytystä. Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mehiläiset ja kimalaiset. Myös perhoset, kukkakärpäset ja jotkut kovakuoriaiset pölyttävät.
Jalotuksella pölyttäjien elinolosuhteita on aikaisemmin parannettu mm. lisäämällä luonnonmukaista ympäristön hoitoa ja rakentamalla lahopuuaitoja.
Nyt olemme vihdoin saaneet myös omia pölyttäjiä, eli tarhamehiläisiä tontille. Tässä tekstissä kerrotaan tarkemmin tarhamehiläisten hoidosta ja pesien rakentamisesta Jalotukselle.
Taustaa
Tarhamehiläiset eivät korvaa villimehiläisiä pölyttäjinä. Sen kieli on lyhyt eikä se yletä syvätorvisten kukkien meteen. Tarhamehiläiset ovat kuitenkin tehokkaita mm. rypsin ja omenan pölyttäjinä. On arvioitu, että tarhamehiläisten tekemä pölytys on arvoltaan moninkertainen verrattuna hunajan arvoon.
Omien pesien rakentamisen suunnittelu aloitettiin alunperin jo syksyllä 2020. Tavoitteena oli järjestää osana ravinnekierrätyshankettamme kurssi, jossa rakennetaan omat pesät, hoidetaan pörriäisiä ja lopuksi saadaan vielä hunajasatoa. Kurssi päätettiin järjestää yhteistyössä pitkäaikaisen yhteistyökumppanimme, Keravan opiston kanssa. Alunperin kurssin piti toteutua jo vuoden 2021 kesällä, mutta koronan vuoksi se joudittiin perumaan.Nyt ollaan vihdoin päästy suunnittelusta toteutukseen ja omat mehiläisyhdyskunnat muuttivat Jalotukselle toukokuussa 2022.
Kurssilla siis opitaan koko mehiläisvuoden työt käytännön kautta. Kurssin vetäjänä toimii mehiläistarhuri Teemu Ojanne ja kurssilla on yhteensä 16 osallistujaa. Kurssi kestää huhtikuun alusta elokuun loppuun ja kokoontuu joka toinen lauantai. Tarkoituksena on järjestää kurssi jatkossa vuosittain ja samalla pikkuhiljaa lisätä pesien määrää omien jaokkeiden kautta.
Ensimmäinen kurssikerta 9.4.2022
Ensimmäisenä kurssipäivänä kokoonnuttiin Jalotuksen tuvassa Keravan kartanon vanhassa navettarakennuksessa. Ensin käytiin läpi teoriaa, periaatteita ja työvaiheet mehiläisvuoden aikana. Jokainen kurssilainen sai kertoa omia kokemuksiaan ja motiiveja kurssille osallistumiseen.
Muutamilla oli jo aikaisempaa kokemusta mehiläisten hoidosta, joko omien pesien tai muun tutustumisen kautta. Osa oli suunnitellut laittavansa pesiä tulevaisuudessa omalle pihalleen / mökille, osa oli vain kiinnostunut aiheesta ja mahdollisesti joskus haluaisia omia pesiä johonkin. Varsin mukava porukka oli saatu kasaan eri ikäisiä ja erilaisista taustoista olevia ihmisiä ja jäimme innoissaan odottamaan seuraavaa kertaa, kun aloittaisimme pesien rakentamisen.
Hyvää perustietoa löytyy esimerkiksi Suomen mehiläishoitajain liiton sivuilta.
Toinen kurssikerta 24.4.2022
Toisella kurssikerralla pääsimme suoraan työn touhuun rakentamalla pesälaatikot. Pesälaatikoiden materiaaliksi valittiin Jalotuksen varastoista löytyneet, 4 vuotta sitten Fiskarsin laatupuulta lahjoituksena saadut tuppeensahatut leppälankut. Lankut särmättiin ja höylättiin sopivaan kokoon ja hommattiin kurssipäivää varten ennakkoon muut tarvittavat materiaalit laatikoiden kasaamiseen. Kurssilaiset tarttuivat hyvin työntouhuun ja eikä aikaakaan kun porukka oli jaettu tekemään eri työvaiheita ja laatikoita rupesi valmistumaan.
Kurssipäivän aikana saatiin valmiiksi 16 laatikkoa, jotka vielä käsiteltiin itse sekoitetulla Roslagin mahongilla ulkopuolelta. Tuli erittäin tyylikkäät ja pitäisi olla todella pitkäikäiset.
Kolmas kurssikerta 7.5.2022
Tällä kerralla vuorossa oli pesälaatikoiden sisälle tulevien kehien valmistaminen. Näihin käytettiin valmiiksi ostettuja listoja, jotka kasattiin, laitettiin osaan langat vahalevyä varten ja tehtiin pesien alle tulevat kehikot valmiiksi. Tunnelma kurssin keskuudessa on ollut loistava ja jokaiselle on riittänyt tekemistä. Jäimme odottamaan innolla seuraavaa kertaa, jolloin oli tarkoitus laittaa pesät pihalle ja tuoda yhdyskunnat tontille.
Seuraavaa kurssikertaa odotellassa piti vielä laitella hiukan byrokratiaa kuntoon, eli tehdä ruokaviraston sivuille ilmoitus eläintenpitäjä -ja pitopaikkarekisteriin.
Jalotus on jo lampaiden, kanojen ja pupujen vuoksi ollut rekisterissä, joten homma hoitui simppelillä uuden eläinlajin merkinnällä.Nyt tuottamamme hunajat jaetaan kurssilaisten ja Jalotuksen kesken. Tarkoituksena on jatkossa myös myydä sitä ulos riippuen kuinka paljon sitä minäkin vuonna saadaan, mutta tätä varten piti vielä ilmoittautua alkutuottajaksi. Tämä onnistui ihan sähköpostitse Keski-Uudenmaan ympäristökeskukselle. Tarkemmat ohjeet täältä.
Neljäs kurssikerta 21.5.2022
Tätä päivää oltiin odotettu. Kurssin vetäjämme Teemu oli edellisenä päivänä ostanut meille kaksi omaa mehiläisyhdyskuntaa Lohjan suunnilita ja tuonut ne illalla paikalle. Ovat kuulemma italiaista rotua. Pääsisimme siis vihdoin tositoimiin. Alussa kuitenkin viimeistelimme kehikot laittamalle niihin mehiläisvahalevyt, sekä tekemällä pohjia, kattoja ja muita puuttuvia osia pesille.
Valmistelujen jälkeen vedettiin suojavarusteet niskaan ja lähdettiin porukalla siirtämään mehiläiset uuteen kotiin. Eräs kurssille osallistujista kuvailee tilannetta näin:
“Koin tänään huippukokemuksen Jalotus - Kestävän elämän yhteisön mehiläishoitokurssilla, kun ensimmäistä kertaa menimme käsittelemään pörriäisiä suojapuvut päällä.
Avasimme kurssia varten tilatut kaksi pesää siirtääksemme kehät itse rakentamiimme uusiin pesälaatikoihin. Yhtäkkiä meidät ympäröi tuhansien mehiläisten parvi, ja suojapukuun alkoi kopsahdella ärtyneitä mesipistiäisiä. Ohikiitävän hetken ajan halusin vain kävellä porukasta pois, mutta pian pulssi alkoi tasaantua.
Parinkymmenen minuutin päästä seisoskelu mehiläisten keskellä alkoi tuntua turvalliselta ja puuhastelu kehien tarkastelun ja kuningattaren etsimisen kanssa ihan mukavalta hommalta. Pelon väistyminen on hieno tunne, jonka olen aiemmin kokenut mm. hevosten ja isojen koirien kanssa. Nyt uhan muodosti n. 20 000 pistiäisen pesäpaikka, jota menimme rymsteeraamaan. Ikimuistoinen päivä omalla tavallaan!”
Toinen osallistuja täydentää:
“Niin lauhkeita tapauksia, että kennolevyjä pystyi siirtelemään jopa ilman suojahanskojakin. Eihän tuota tietenkään heti voinut tietää. Pörinä oli alkuun melkoinen, kun pikkukaverit olivat ihmeissään siirtelystä ja muutoksesta, mutta kukaan ei saanut päivän aikana yhden yhtäkään pistosta.”
Olemme siis vihdoin saaneet kauan odotetut kotieläimet täydentämään kestävän elämän yhteisöämme ja toiminnan ympärille on muodostunut huikea porukka pörriäisisten ystäviä.Tätä blogia täydennetään pitkin kesää, joten lisää kurssikuulumisia ja kuvia työvaiheista siis luvassa jatkossakin!Teksti: Lauri Helle
Kuvat: Lauri Helle, Aini Julkunen ja Jarkko Koskinen