Sinustako mehiläishoitaja kesällä 2023? Tätä kaikkea mehiläisten hoito pitää sisällään

Jalotus sai keväällä 2022 omat mehiläispesät Keravan kartanon alueelle. Mehiläispesät rakennettiin ja pesiä hoidettiin yhteistyössä Keravan opiston kanssa järjestyn mehiläishoitokurssin porukan kanssa. Uudet mehiläishoitokurssit alkavat toukokuussa 2023 ja tarjolla on sekä alkeis- että jatkokursseja. Jos olet kiinnostunut mehiläisten hoidosta, lue tämä teksti niin opit, mitä se käytännössä tarkoittaa. Ilmoittaudu samalla tulevan kesän kursseillemme!

Näin sujui mehiläiskesä 2022

Tiedätkö, miten mehiläisten yhdyskunnat rakentuvat? Entä osaisitko lingota hunajaa hunajakakusta? Tässä tekstissä kesän 2022 mehiläisvapaaehtoinen Tua Ek-Taiminen kertoo, mitä kaikkea mehiläiskesään mahtuu ja minkälaisia asioita mehiläishoitajana pääsee oppimaan.

Kesäkuussa kurkitaan mehiläisten pesiin

Kesäkuu alkaa sillä, että mehiläisten hoitoon vaadittavat välineet kerätään valmiiksi.

Kurssin ohjaaja toi pukuja ja hanskoja, pihdit ja talttoja. Osallistujilla oli jonkin verran omasta takaa välineistöä. Välineiden määrä lisääntyi kurssin edetessä sitä mukaa kun niitä tarvittiin. Olennaisimmat välineet ovat puvut ja hanskat. Taltoilla saadaan mehiläisten yhteen kittaamat pohjukkeet irti toisistaan ja ne voidaan nostaa pesästä tarkasteltaviksi. Jaokepesiä tehdessä käytetään harjoja. Savuttimella hillitään mehiläisiä, mikäli sattuvat olemaan todella ärhäköinä. Kuluneen kesän mehiläiset olivat kuitenkin sangen säyseää porukkaa, eikä tarvetta savun käytölle ollut.

Kesäkuussa mehiläispesiä tarkastellaan jokaisella tapaamiskerralla kahden viikon välein. Mehiläiset pysyvät kakkujen päällä juurikaan välittämättä kurssilaisten touhuamisesta. Pesiä ei kuitenkaan avata huvikseen, vaan niitä tarkastellaan juuri sen verran kuin on tarve.

Kun avaamme pesiä, tarkkailemme mitä pesässä tapahtuu; emon munintaa, sikiökennoja, mehiläisten käyttäytymistä ylipäänsä. Yleistä ällistelyä ja ihastelua mahtuu jokaiseen tapaamiskertaan, mehiläisten toiminta on johdonmukaista ja pyrkii ainoastaan yhdyskunnan elinvoimaisena pysymiseen. 

Huomaamme tässä kohtaa, että ensimmäinen pörriäiskurssi on jo tässä vaiheessa menestys. Molemmat yhdyskunnat lähtevät rakentamaan pesiä eikä mehiläisiä vaivaa taudit tai vieressä möyrivä asuntomessujen infran rakentaminen.

Mehiläispesä koostuu päällekkäin asetellusta laatikoista. Laatikkoon menee kymmenen pohjuketta. Pohjuke on mehiläisvahasta prässätty levy, johon mehiläiset rakentavat kennomuodostelmaansa. Pohjukkeet joko sujautetaan tai osittain sulatetaan kuumilla metallilangoilla kiinni puisiin kehyksiin. Kennostossa tapahtuu kaikki olennainen: emo munii niihin ja munista kehittyy toukkia ja edelleen uusia mehiläisiä. Kennoihin kerätään myös siitepölyä ja hunajaa. Laatikoita lisätään, kun pesä kasvaa ja tila käy mehiläisille ahtaaksi. Ellei niitä lisätä, yhdyskunta ottaa niin sanotusti ritolat ja jättää pesän.

Kesäkuu on kuuma ja mehiläisillä on yhtä lailla kuuma pesissään, vaikka ne onkin sijoitettu lähelle varjostavia puita. Mehiläiset pyrkivät tasaamaan pesän lämpöä ja kosteutta, helteisimpinä päivinä ne tuulettavat pesiänsä roikkumalla pesän lentoaukkojen ulkopuolella muodostaen erikoisen näköisiä mehiläisputouksia, ihan kuin pitäen toisiaan jaloista kiinni.

Kesäkuussa tilanne pesien kanssa on niin eloisa, että pääsemme tekemään jaokkeet. Jaokepesiä tehdään kaksi ja ne tulevat omille jalustoilleen. Uusi jaokepesä tehdään niin, että toisesta, vanhasta ja vahvasta mehiläispesästä siirretään uuteen, tyhjään pesään sikiökakkuja, mehiläisiä, ruokaa ja rakentamattomia pohjukkeita. Lisäksi mukaan laitetaan uusi emo eli mehiläispesän kuningatar. Uusia jaokkeita varten olemme tilanneet emot. Ne tulevat meille pienissä rasioissa. 

Rasioissa emoilla on sokeritaikinaa eväänään ja muutama seuraa pitävä mehiläinen. Emorasia asetetaan jaokepesään niin, että rasian seuraa pitävät mehiläiset syövät itsensä taikinan läpi vapauttaen emon pesään. Emojen tunnistamista varten emot merkataan pienellä väritäplällä. Jokaiselle vuosikerralle on oma värinsä, mikä auttaa tunnistamaan paitsi emon, myös tulevina vuosina sen iän. Mehiläisten koon, emorasian pikkuruisten reikien ja mehiläisten vikkelän liikehdinnän ansiosta merkkaammekin emon sijaan seuralaisina olleita työläismehiläisiä.

Kesäkuun puolivälissä kokeilemme siirtää toukkia sikiökennoistaan emokennoja jäljitteleviin suppiloihin pienillä virkkuukoukkujen näköisillä välineillä. Tarkoituksena ja toiveena on, että pesään asetettava kenno houkuttelee mehiläiset ruokkimaan suppiloiden pohjalle asetetuista toukista uusia, keinotekoisesti syntyneitä kuningattaria eli emoja. Mehiläiset ruokkivat emokennojen toukkia ravinteimmakkaalla ruualla kuin perustoukkiaan. Kuningatarkennojen  toukat saavat käytännössä enemmän ruokaa.

Mehiläiset eivät kuitenkaan näe mitään tarvetta toteuttaa meidän toiveitamme, joten uusia keinoemoja ei synny tällä kertaa.

"Mehiläiset eivät ylipäätään lähde tekemään mitään huvikseen tai ihmisen provosoimana vaan ne arvioivat aina kaikki toimensa siten, että välttävät tarpeettoman työn."

Kahdesta alkuperäisestä pesästä ainakin toisessa havaitsemme kuumimman keskikesän jälkeen jakson, jolloin pesä on hetken vailla emoa. Pesän jättävä emo ei jätä jälkeensä mitään viestiä tai heippa-lappua, joten voimme esittää alkukesän kokemuksellamme vain arvailuja siitä, mitä pesässä on tapahtunut.  Yhtä vähin äänin pesä hoitaa itselleen myös uuden emon, josta emme saa näköhavaintoa. Pesän toiminnan perusteella on kuitenkin selvää, että yhdyskunta on onnistunut uuden emonsa kanssa ja ihan omilla ehdoillaan.

Heinäkuun kuumassa lingotaan hunajaa

Mehiläiset eivät pidä kesälomaa heinäkuussa. Heinäkuussa pesiä käytiin tarkastelemassa niiltä osin kuin se oli tarpeellista, emoton pesä näytti korjanneen oman tilanteensa. Kuumimpina päivinä mehiläispuvun sisällä on tukalaa. Käytännönläheinen pukeutumisvinkki on vetäistä päähän jonkinlainen tuubihuivi tai panta ennen huppuosan sulkemista. Silmiin valuva hiki ei varsinaisesti lisää mukavuutta ja refleksinomainen taipumus ottaa hanska pois ja hieraista silmiä on vielä huonompi vaihtoehto.

Kun heinäkuu kääntyy loppuaan kohti käymme laskemassa peitettyjä hunajakakkuja. Hunaja on korjauskelpoista, kun hunajakakusta noin 2/3 on peitetty vahakannella ja hunajan kosteus asettuu alle 18 prosentin. Liian kostea hunaja on herkkä käymiselle. Heinäkuun puolivälissä hunajakakkuja on niin paljon peittämättä, että jätämme ne vielä pesiin.

Heinäkuun lopussa peitettyjä hunajakennoja on sen verran, että seuraavalle tapaamiskerralle sovitaan jo kakkujen keräämistä ja linkoamista. Alkukesän vaimea surina muuttuu heinäkuun lopulla äänekkäämmäksi ja ärtyneemmäksi, kun alamme ryhmän kanssa nostelemaan peitettyjä hunajakakkuja pois pesästä. Peitetyt hunajakakut harjataan mehiläisistä puhtaiksi ja siirretään tyhjään pesälaatikkoon. Pesälaatikot kannetaan linkoomoon, jonka pystytimme Jalotuksen tiloihin pop up- hengessä. 

Hunajakakut kuoritaan ennen linkoamista. Kuorimisessa hunajan vahakannet rikotaan, jotta hunaja irtoaa lingottaessa kennoista. Kuorimiseen on oma työkalunsa, teräväpiikkinen kampa, jolla tehdään napakoita vetoja tai työntöjä – jokaisella on oma käsialansa ja tyylinsä, harjaantuneimmat vahakansien rapsuttelijat kuulemma vetävät muutamalla vedolla koko kakun kannettomaksi.

Linkoa veivataan käsin ja siitä kuuluva meteli on melkoinen. Pelkän änen perusteella voisi luulla, että linko lähtisi lentoon kuin Tohtori Sykerön aikakone, ellei se olisi pultattu kiinni kuormalavaan. Tämä linko löytyi isovanhempieni tiluksilta Pohjois-Savosta, jossa mummini ja ukkini hoitivat mehiläisiä hetken aikaa 80-luvulla. Linko toimii kuten mikä tahansa 40 vuotta vanha käsikäyttöinen kone: moitteetta. ingosta hiljalleen verkkosiivilän läpi isoon sankoon valuva hunaja on kaikilta ominaisuuksiltaan täydellistä: väri muistuttaa meripihkaa ja kosteus asettuu kahdeksaantoista prosenttiin.

Linkoamisen jälkeen hunaja jätetään selkenemään.Seuraavana päivänä astian pintaan on noussut siitepölyä ja vahakansien murusia. Pinnan saa kuorittua tuorekelmulla. Jotta hunajasta saadaan pehmeää ja hienokiteistä, sitä sekoitetaan muutamana peräkkäisenä päivänä kymmenen minuuttia kerrallaan. Laastiporasta tuunattu sekoitin viheltää kolmena iltana, kunnes se on koostumukseltaan valmis purkitettavaksi. 

Elokuussa korjataan hunajasato

Elokuun alussa ensimmäisen erän hunaja purkitetaan ja elokuun puolivälissä sadonkorjuu kaikkine vaiheineen kakkujen keräämisestä hunajan purkittamiseen toistetaan. Jaokepesät ovat kirineet kakkujen peittämisessä ja satoa saadaan niin ikään isommista pesistä. Toinen erä on runsaampi ja hunajaa lähes viisinkertainen määrä heinäkuun lopun satoon verrattuna.

Loppukesää kohden pesät ovat omassa mittakaavassaan kuin pilvenpiirtäjiä. Mehiläispesistä ei käytännössä synny mitään jätettä. Pohjukkeita voi käyttää useamman vuoden ja lähettää puhdistettavaksi, sulatettavaksi ja jälleen prässätäväksi vahalevyiksi. Kammalla kuorittu kansivaha on käyttökelpoista, se voidaan jatkokäsitellä sulattamalla vahakiekoksi, jota voi edelleen käyttää raaka-aineena muun muassa saippuoihin, voiteisiin tai erilaisiin vahoihin. Pesälaatikot ja erilaiset sulkulevyt sekä tarvikkeet kestävät vuosia tai parhaassa tapauksessa jopa  vuosikymmeniä. 

Elokuun kääntyessä loppua kohti koittaa mehiläisten karkkipäivä eli talviruokinta. Mehiläiset saavat sekä karkkia että kylkiäisinä kepposen. Mehiläiset tulee ruokkia talvea varten, jolloin ne eivät liiku pesästään minnekään, mutta ovat valppaina ja lämmittävät pesää värisemällä pallomuodostelmassa. Ensimmäinen punkkitorjunta tehdään samaan aikaan. Mehiläisten riesana on sitkeä varroapunkki, joka on herkkä leviämään ja voi aiheuttaa mehiläisyhteiskunnan menehtymisen. 

Mehiläisille keitetään kymmeniä litroja sokerilientä, joka kaadetaan pesän ylimmäksi laatikoksi asetettavaan ruokintalaatikkoon. Mehiläiset imaisevat sokeriliemen talteen pesäänsä ja käyttävät sitä ravintonaan, kun pesä käy talvehtimaan kesän lopulla ja alkusyksystä. Ruokinta tehdään kahteen kertaan, jotta pesillä on tarpeeksi evästä talven yli. Punkkitorjunta tehdään samassa yhteydessä: pesään asetetaan muurahaishapolla uutettu liina, josta mehiläiset levittävät hapon koko pesään.

Viimeisellä kokoontumiskerralla teemana on hunajan käyttö ruuanlaitossa. Hunaja sopii aivan kaikkeen ruuanlaittoon raaka-aineeksi, antamaan makua ja jopa korvaamaan sokerin. Se sopii hyvin niin urheilujuomiin kuin ihonhoitoon.

"Mehiläistenhoito itsessään on lähellä terapeuttista kokemusta ja mindfulnessia. Mehiläisten kanssa kiireelle ei ole sijaa ja aistit tarkentuvat, pörriäisten hienovaraisten viestien äärelle jää herkästi. "

Kurssilla on käyty läpi myös mehiläisten viestintäkeinoja.Mehiläiset viestivät  surinan lisäksi värinällä. Ääni ja värinän määrä riippuu ajankohdasta ja pesän tilanteesta. Toimiva yhteisö sopivissa olosuhteissa ei juuri välitä hoitajistaan ja värinä on pientä. Kuumuus ja ahtaus saa pesän levottomaksi, mikä heijastuu mehiläisten käyttäytymiseen. Loppukesällä hunajan keräämisen aikaan mehiläisten ääni ja värinä voimistuu merkittävästi, sillä mehiläiset ovat valmiita puolustamaan pääomaansa. Ärtyneimmät pistävät hanskojen läpi ja lentävät napsahdellen kohti puvun harsokypärää. Mehiläistenhoitopuvun lahkeen ja matalavartisten kenkien väliin jää erinomainen tilaisuus mehiläiselle pistää, jos kokee hyörimisen pesän ympärillä häiritsevän pesärauhaa. 

Mitä mehiläisille tapahtuu talvella?

Pesien talvehtiminen alkaa käytännössä talviruokinnan jälkeen. Mehiläiset tekevät vielä lentoja pesän ulkopuolelle, kun ilma on lämmin ja valoa riittää. Ilmojen viiletessä kuhnurit ajetaan pois pesästä, niille ei yksinkertaisesti ole mitään virkaa talvehtivassa pesässä. Mehiläisten pesät valmistetaan talvikuntoon, jotta ne eivät kerää kosteutta, joka koituu yhteisön kohtaloksi. Talvehtivan pesän vihollisia ovat kosteuden lisäksi jyrsijät ja linnut. Toinen punkkitorjunta tehdään vielä ennen vuoden vaihdetta ja kohta ollaan jo lähempänä mehiläisten heräämistä kevääseen. Pajun kukinta-aikaan mehiläiset tekevät puhdistautumislentonsa ja pesän vuosi alkaa uudestaan.

Kiitos kesän 2022 kurssille osallistujille! Jos haluat liittyä tulevan kesän mehiläishoitajien joukkoon, ilmoittaudu kursseille täällä: https://opistopalvelut.fi/kerava/search.php?l=fi&search=jalotus

Lue myös aiempi blogitekstimme siitä, miten mehiläiset saapuivat Jalotukselle ja miten mehiläispesät rakennettiin. Löydät blogin täältä. 

Teksti: Tua Ek-Taiminen
Johdanto: Lauri Helle
Kuvat: Tua Ek-Taiminen ja Aini Julkunen