Näin keravalaisnaisen ilmastoahdistuksesta syntyi kansainvälisesti noteerattu kestävän elämän toimija
Keravalaisen Anna Evilän perustama ekoyhteisö noteerattiin kansainvälisesti. Jalotus auttaa kansalaisia siirtymään kestävämpiin elintapoihin vuoteen 2030 mennessä.
“Ilmastonmuutos ja luonnon saastuminen ovat ahdistaneet minua 90-luvulta asti. Mitä minä voisin tehdä? Enkö mitään, koska meidät pelastaa vain isojen maiden ratkaisut, ankara lainsäädäntö ja tekniset ratkaisut? Epätoivo halvaannutti”, näin kuvailee Anna Evilä maailmantuskaansa 2000-luvun alussa. Hän halusi palavasti tehdä ilmaston vuoksi enemmän kuin vain odotella poliitikkojen päätöksiä.
Ratkaisuksi syntyi yhteisö nimeltä Jalotus, jonka Evilä perusti vuonna 2019. Se on nykyisin paitsi Suomen merkittävin kestävän elämän keskus, myös niin sanottu siirtymäliike, joka on vastikään tunnustettu osaksi kansainvälistä Transition Networkia ja nimetty Suomen kansalliseksi transition hubiksi, eli paikaksi, josta saa tukea vastaavien siirtymäliikkeiden perustamiseen ja toimintaan. Nyt toukokuussa Jalotus hyväksyttiin jäseneksi myös eurooppalaiseen Ecolise-verkostoon.
“Meille sataa paljon yhteydenottoja ja autamme kaikkia kestävän elämän toimijoita resurssiemme rajoissa. Koska kysyntä tälle osaamiselle on valtavaa, pyrimme jatkuvasti hakemaan lisärahoitusta, jotta voimme kasvattaa resurssejamme”, Evilä kertoo.
Kestävän elämän siirtymäliikkeiksi kutsutaan yhteisöjä, jotka työskentelevät matalapäästöisen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen tulevaisuuden eteen osallistamalla kansalaisia.
“Kun Transition Network levisi yli Iso-Britannian rajojen, ymmärsimme, että paikallisia toimijoita tarvitaan ymmärtämään kulttuuria, kieltä ja paikallista kontekstia. Transition Hubeja on yli 20 ja ne ovat avainasemassa ihmisten yhdistämisessä ja oppimisen jakamisessa kansainvälisessä liikkeessämme”, sanoo Transition Networkin kansainvälisten hubien koordinaattori Filipa Pimentel.
Jalotus haluaa 200 000 suomalaista mukaan kestävän elämäntavan siirtymään, miten se tehdään?
Jalotus on asettanut toimintansa tavoitteeksi saada vuoteen 2030 mennessä 200 000 suomalaista muuttamaan elämäntapojaan kestävämmiksi eli sellaisiksi, jotka mahdollistaisivat ilmaston lämpenemisen pysähtymisen 1.5 celsiusasteeseen. Käytännössä tämä edellyttää sitä, että suomalaisen keskimääräisen 10 500 kilogramman hiilipäästöjen sijaan kansalaiset tuottaisivat päästöjä ainoastaan 2500 kilon edestä. Kestävissä elämäntavoissa huomioidaan myös niiden vaikutus luonnon monimuotoisuuteen ja ihmisten hyvinvointiin.
Yhdysvaltalaisten, kansalaisaktivismin roolia muutoksessa tutkineiden Maria Stephan ja Erica Chenowethin mukaan lähes jokainen kansanliike, jonka takana on ollut vähintään 3,5 prosenttia väestöstä on onnistunut muutoksen aikaansaamisessa. Siksi Evilä tiimeineen on päättänyt keskittyä tuon 3,5 prosentin muutoksen aikaansaamiseen. Suhteutettuna Suomen väkilukuun, muutos edellyttää Suomessa vähän alle 200 000 ihmisen osallistumista.
Satojentuhansien ihmisten motivoiminen ei kuitenkaan tapahdu vahingossa. Miten Evilä uskoo pääsevänsä tavoitteeseen?
“Me pyrimme Jalotuksella näyttämään ihmisille niitä kestävämpiä tapoja elää järjestämällä kursseja, tapahtumia ja viestintää esimerkiksi elämäntapamuutoksesta, tavaroiden korjaamisesta, oman ruoan viljelemisestä ja luonnon vaalimisesta. Lisäksi kehitämme Elämänjalotus-työkalua, jonka avulla jokainen ihminen voi tunnistaa omien hiilipäästöjensä ja negatiivisten luontovaikutustensa lähteet ja lähteä tekemään arkisia muutoksia.”
Ekoperfektionismin sijaan tarvitaan arkisia tekoja tässä ja nyt
Evilä painottaa sitä, että kun ihmiset kokoontuvat yhteen tekemään muutoksia, keneltäkään yksilöltä ei vaadita ekoperfektionismia. Tarpeellisia tavaroita voi yhä ostaa ja kuumasta suihkustakin voi nauttia, kunhan osallistuu ilmastotalkoisiin. Kaikkia muutoksia ei myöskään tarvitse tehdä heti vaan itselleen voi rakentaa tiekartan ja tarttua ensin niihin tekoihin, jotka ovat mahdollisia nyt.
Miten Evilä motivoi niitä, jotka ajattelevat, ettei heidän teoillaan ole merkitystä, koska suurimmat päästöjen tuottajat ovat Yhdysvalloissa ja Kiinassa ja yhden pienen suomalaisen teoilla tuskin on juuri mitään vaikutusta?
“Ilmastonmuutos tai luontokato eivät ole paikallisia vaan globaaleja ongelmia. Suomalaisen hiilijalanjälki näkyy myös Kiinassa, jossa valmistetaan suuri osa käyttämistämme tuotteista. Jokainen voi kysyä itseltään: haluanko olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua?”
Evilä painottaa sitä, etteivät nyt vaaditut uhraukset omista elämäntavoista ole ikuisia vaan kyse on siirtymävaiheesta, jossa muutoksia kaivataan niiltä, jotka siihen kykenevät. Meidän täytyy kiriä niin kauan, kunnes yhteiskunnan rakenteet pyörivät kestävämmillä rattailla.
“Uskon, että vuoden 2030 jällkeen voimme esimerkiksi lentää lentokoneilla vapaammin, jos biopolttoaineet on saatu laajamittaisesti käyttöön tai koneiden tekniikka toimii muilla uusiutuvilla energiamuodoilla. Säästötalkoot eivät ole ikuiset.”
Millaisia muutoksia Evilä itse on tehnyt omaan elämäänsä ja mikä hänen hiilijalanjälkensä tällä hetkellä on?
“Tällä hetkellä hiilijalanjälkeni on 3900 tonnin luokkaa ja tavoitteenani on laskea se 2500 tonniin vuoteen 2026 mennessä. Juuri nyt rakennan ekotaloa, jossa mahdutan elämäni pienempiin, helposti muunneltaviin ja energiatehokkaisiin neliöihin. Lisäksi olen päättänyt, että lentomatkustan vain kerran neljässä vuodessa, ostan uusia vaatteita maksimissaan viisi kappaletta vuodessa ja syön lihaa ainoastaan yhtenä päivänä viikosta.”
Teksti: Aurora Airaskorpi
Kuva: Jarkko Koskinen