Koulupuutarha opettaa lapsille, mistä ruoka tulee ja mitä sen eteen täytyy tehdä

Perustaisimmeko Keravalle koulupuutarhan? Mikä koulupuutarha oikeastaan on? Nämä kysymykset nousivat meillä Jalotuksella esiin, kun yhteisöpedagogi Dóra Hietavirta otti yhteyttä ja kertoi ideastaan. Siitä alkoi tärkeä oppikoulu paitsi meille itsellemme myös koululaisille. Puutarhurimme ja työnjohtajamme Marju Kortemäki kertoo, miten Jalotuksen koulupuutarha syntyy.

Koulupuutarhat ovat monessa maassa tärkeä osa opiskelua. Ne ovat koulujen läheisyyteen pystytettyjä puutarhoja, joissa viljellään ruokaa ja joissa lapset oppivat, mistä ruoka tulee ja kuinka paljon sen eteen täytyy työskennellä. Viljelyllä ja kasvatuksella on myös rauhoittava vaikutus oppilaisiin. Lisäksi koulupuutarha toimii ympäristökasvatuksen tärkeänä välineenä. Kuten Anu Hakola on kandityössään todennut, koulupuutarhoissa toteutettava puutarhakasvatus on paikallista ja pienimittakaavaista. Näin niissä on helpompi saada ymmärrystä laajemmistakin ympäristökysymyksistä. Puutarha konkretisoi kestävän elämäntavan oppisisältöjä ja tukee ympäristö- ja ilmastokasvatusta.

Koulupuutarhatoiminnan avulla koulut ja lähiyhteisöt voivat auttaa lapsia valmistautumaan ja kohtaamaan tulevaisuuden kriisejä. Koulupuutarhatoiminnan painopisteet ovat oppiminen ja resilienssi, terveys ja hyvinvointi, yhteisöllisyys, turvallisuus ja huoltovarmuus (ensisijaisesti ruoka ja energia), talous ja resurssien jaon tutkiminen, lähidemokratia ja valtasuhteiden hahmottaminen sekä tulevaisuus- ja systeemiajattelun kehittäminen.

Miten lähdimme edistämään ideaa koulupuutarhasta?

Keravanjoen koulun vieressä on isohko maa-alue, joka kuuluu koululle. Kun Dóra lähestyi Jalotusta talvella 2022, hän oli piirtänyt ja hahmotellut alueelle puutarhan, jossa on erilaisia toimintoja ja kasvien kasvattamisen tapoja. Samaan aikaan, kun saimme yhteydenoton Dóralta, Jalotuksella alkoi Maj ja Tor Nesslingin säätiön rahoittama Aktiivinen ruokakansalaisuus ja urbaani yhteisömaatalous – hanke, jonka tarkoituksena on levittää kaupunkiviljelyn osaamista ja iloa Keravalle. Siihen sopi mainiosti ajatus koulupuutarhasta.

Lähdimme Dóran kanssa kartoittamaan, miten koulupuutarha voitaisiin toteuttaa. Dóralla oli jo hyvät yhteydet koulun henkilökuntaan ja vanhempaintoimikuntaan. Tapasimme opettajia ja vanhempia ja keskustelimme heidän kanssaan. Myös opetustoimen johtaja ja rehtori näyttivät vihreää valoa suunnitelmille.

Aluksi piti päättää, minkä kokoista koulupuutarhaa lähtisimme tavoittelemaan. Alue on Keravanjoen koulun takana ja sitä rajaavat vilkas Ahjontie, Keravanjoki ja junarata. Visuaalisesti aluetta ei siis ympäröi mikään lempeä metsäinen tausta. Maaperä on keravalaiseen tapaan tiivistä savea.

Suunnittelun avuksi tuli puutarhuriopiskelija Marika Björklund, jolla oli tuntuma sekä permakulttuuriin, syötävään metsäpuutarhaan että pihasuunnitteluun. Kävimme yhdessä alueella ja pohdinnan jälkeen päätimme aloittaa pienestä, mutta realistisesta suunnitelmasta.

Puutarhasuunnittelussa ja varsinkin permakulttuurisessa suunnittelussa on hienoa se, että alueen toiminnot voi hahmotella valmiiksi, vaikka käytännön toteutus ja viimeistely olisi vasta vuosien tai vuosikymmenten päässä.

Koulupuutarha on lisäksi varsin armollinen suunnittelun kannalta, sillä sille  ei ole olemassa yhtä oikeaa tai edes järkevää mallia, joka olisi takuuvarma menestys. Paras lopputulos syntyy usein silloin, kun puutarha ja sen toiminta suunnitellaan paikalliset olosuhteet ja yhteisön tarjoamat mahdollisuudet huomioiden.

Lasten luontokerho mukaan ideointiin

Meille oli tärkeää saada erityisesti lasten ääni kuuluviin, sillä hehän ovat puutarhan loppukäyttäjiä. Keravanjoen koulussa toimii ympäristöraati, jota vetää kotitalousopettaja Anu Väisänen. Tapasimme ryhmäläisiä, opettajia ja vanhempia sekä perustimme Luontokerhon, joka kokoontui kahdeksan kertaa Dóran johdolla. Kerhossa vieraili pari kertaa Marika kertomassa ja keskustelemassa lasten kanssa koulupuutarhasta. Lapset piirsivät hienoja suunnitelmia lopullista puutarhasuunnitelmaa varten ja Marika otti lasten toiveet osaksi suunnitelmaa.

Lopullinen suunnitelma edellytti koulun, alueen asukkaiden ja kaupungin kuuntelua ja huolten ratkaisua

Marika piirsi lopullisen suunnitelman elokuun alussa 2023. Suunnitelma käytiin läpi vanhempainyhdistyksen kokouksessa, jossa oli paikalla myös koulun henkilökuntaa. Kokousväkeä puhuttivat vastuukysymykset ja puutarhan hoito kesäisin. Lopullista vastuumallia haetaan vielä.

Seuraavaksi palaveerasimme kaupungin puutarhurien kanssa. Kerroimme, ettei koulupuutarhaa tarvitse rakentaa nopeasti, kalliisti eikä koneilla. Aloitetaan pienestä ja hallittavasta, vaikkapa yrttispiraalista, johon tarvitaan kiviä, multaa ja siemeniä. Käsivoimat, lapiot ja kottikärryt riittävät alkuun. Siitä laajennetaan pikkuhiljaa. Kustannukset minimoidaan muun muassa lahjoituksilla, pistokkailla ja siemenkeruulla. Kaupungin työvoimaa ei tarvitse käyttää, mikä rauhoitti resurssipulan kanssa painivia puutarhureita.

Vuoden 2023 lopussa meillä on suunnitelmat valmiina sekä suullisesti annetut luvat kaupunginpuutarhurilta, rehtorilta ja opetustoimenjohtajalta.

Miltä koulupuutarhamme tulevaisuus näyttää?

Keväällä 2024 perustamme jälleen Luontokerhon, jonka avulla pääsemme tositoimiin –-rakentamaan koulupuutarhaa. Luontokerhossa oppilaat pääsevät toteuttamaan ideoitaan, joita syntyi keväällä. Mennään syvälle toimijuuden ja demokratian ytimeen.

Seuraavaksi kokoamme koulupuutarhan ympärille erilaisia yhteistyökumppaneita: yhdistyksiä, yksittäisiä kuntalaisia, yrityksiä ja vaikkapa somessa toimivia vaikuttajia.

Sen lisäksi etsimme puutarhalle kesähoitajia alueen asukkaista. Keravalla on kova kysyntä esimerkiksi viljelypalstoille, ja koulupuutarhan ympärille voisi rakentua oma mallinsa, jossa yhdistyvät ruoan kasvattaminen, yhdessä tekeminen ja ruoantuotannosta oppiminen. Lisää tietoa ja kannustusta saamme jo olemassa olevien koulupuutarhojen ylläpitäjiltä. Meitä kiinnostaisi myös yhdistää eri koulupuutarhojen voimat ja etsiä yhdessä rahoitusta mm. EU:n rahoitusmekanismeilta. Jos tiedät jonkun muun, jota kiinnostaisi tällainen yhteistyö, laita meille viestiä: marju.kortemaki@jalotus.fi tai dora.hietavirta@jalotus.fi.

Vinkkilista koulupuutarhan perustamiseen

1. Ota yhteyttä opettajaan/ruokaraatiin/ympäristöraatiin/ rehtoriin / vanhempainyhdistykseen /4H - yhdistykseen / muuhun toimijaan, joka on innostunut/kiinnostunut ruoan kasvattamisesta koulun alueella.

2. Keskustele koulun rehtorin, opetustoimenjohtajan, kunnan puutarhurin ja muiden asiaan liittyvien virkahenkilöiden kanssa, jotta saat luvan koulupuutarhan rakentamiseen. Mieti toiminnan periaatteet ja hallinnon muoto osallistujien kanssa.

3. Hae tietoa erilaisista koulupuutarhoista. Onko se vapaamuotoinen ruoan kasvatusalue vai huolellisesti suunniteltu tarkkarajainen puutarha? Kuinka paljon on rahaa käytettävissä? Suunnitellaanko itse vai ostetaanko puutarhasuunnitelma?

4. Selvitä, mitä tarvikkeita, materiaaleja ja muita resursseja tarvitaan. Kuka/ketkä rakentavat ja hoitavat? Onko kesähoitajia tarpeeksi? Millainen on vuorolista?  Mistä saadaan kasvualusta / vesi / lautatavara laatikoita varten / työkalut / siemenet, taimet, puuvartiset / työkoneet? Onko talkoita ja talkooväkeä riittävästi? Onko talkoovakuutus kunnossa? Kuka ohjeistaa ja opastaa? Miten sato jaetaan?

5. Järjestä myös sekä toimijoiden välinen että ulkoinen viestintä, päävastuu koulupuutarhan hoidosta ja ylläpidosta. Kaikki ne lukuisat asiat, jotka eivät ole tulleet mieleen, vaativat aikaa ja hoitamista.

6. Lähde rohkeasti ideoimaan ja toteuttamaan oman näköistä koulupuutarhaa.

Lue lisää koulupuutarhoista Puutarhakasvatuksen sivuilta.

Teksti: Marju Kortemäki