Tällaista on 1,5 hiilidioksiditonnin elämä – Mikko kevensi omia päästöjään vahingossa liikaa eikä koe luopuneensa mistään tärkeästä
Vuoteen 2030 mennessä monen meistä täytyisi alentaa hiilijalanjälkeään 2,5 tonniin. Tamperelainen Mikko Valtonen onnistui tässä tavoitteessa jo vuosia sitten ja on alittanut sen. Nyt Mikko kertoo, mitä kestävän elämäntavan opettelu on vaatinut ja miltä muutosten tekeminen tuntuu.
Mikko Valtonen, 37, heräsi ilmastotietoisuuteen vaiheittain 2000-luvun alkupuolella. Omat päästölukemat alkoivat hiljalleen kiinnostaa ja kun hän vuonna 2010 hän lähti vaihto-opiskeluun Kanadaan, Mikko järkyttyi siitä, kuinka paljon hänen matkustamisensa kuormitti ympäristöä.
Oman päästökuorman keventäminen oli pakko aloittaa nyt.
Siltä istumalta hän ilmoittautui koulussaan kala-kasvissyöjäksi. Ekologisemman ruokavalion ohessa hän maksoi päästökompensaatioita lennoistaan. Vuosi vaihdon jälkeen alkoi henkilökohtainen lentolakko ja tilalle tulivat pyöräretket kotimaassa.
Eräällä vaellusmeditaatioretriitillä Mikko oivalsi, että oli kyllästynyt omaan ilmastohiljaisuuteensa. Siitä alkaen hän alkoi puhua omasta ilmastoahdistuksestaan ääneen ja teki yhä isompia ilmastotekoja. Kun hän sitoutui vuonna 2016 leikkaamaan päästönsä 2,5 tuhanteen kiloon vuoteen 2025 mennessä, vauhti kiihtyikin vahingossa niin, että Mikko saavutti tavoitteensa jo vuonna 2018.
“Sitoutumisen voima oli valtava ja yllättäväkin. Se, mikä tuntui vielä vuonna 2016 mahdottomuudelta olikin käden ulottuvilla. Keinot kyllä löytyvät, kun asettaa tavoitteellisen aikomuksen”, hän kertoo. Kun päästötavoite toteutui, hän juhlisti sitä matkustamalla silloisen puolisonsa kanssa Barcelonaan junalla.
Ilmastoahdistus on tehokas muttei kovin kestävä motivaattori – tietoisuustaitojen kehitys toimii paremmin
Mikon motivaatio kestävämpiin elämäntapoihin lähti ahdistuksesta mutta on sittemmin saanut armollisempia sävyjä esimerkiksi buddhalaisuuden opiskelun kautta. Se on opettanut katsomaan omia valintoja ja niiden muutosta myös myönteisistä tunnetiloista, kuten ilosta, rakkaudesta ja välittämisestä käsin. Tämä näkökulma tuntuu Mikosta terveellisemmältä ja kestävämmältä kuin ahdistuksen sanelema ja luopumista korostava ajattelutapa. Vaikka ahdistus tuotti nopeita tuloksia ja puski leikkaamaan omia päästöjä rajulla kädellä, sen sivuäänenä oli alakulo ja pelon kokemus.
“Minulta kesti kymmenen vuotta oppia kohtaamaan omat tunteeni ja käsittelemään niitä rakentavilla tavoilla. Opettelen edelleen. Jos aiemmin ilmastoahdistus syöksi minut katastrofiajatteluun, nykyisin pystyn paremmin hyväksymään ahdistavat tunteet ilman, että lähden heti ajattelemaan, että kaikki on pilalla.”
Paras opettaja omien tunteiden hyväksymiseen ja tietoisuustaitojen kehitykseen on Mikon mukaan ollut omien sisäisten ristiriitojen päättäväinen tutkiminen. On ristiriitaista ja samalla inhimillistä, että omassa itsessä elää sekä halu suojella ja rakastaa luontoa, että toisaalta hyväksikäyttää ja sivuuttaa sitä omien pyrkimysten edistämiseksi.
Mikkoa on puhutellut myös ympäristöahdistusta tutkineen teologi Panu Pihkalan ajatus kahden tason näkökyvystä. Sen mukaan maailmassa tapahtuu jatkuvasti sekä hyviä että huonoja asioita eikä mikään ole pelkästään huonosti. Hyvän huomaaminen on tärkeää. “Pyrin tietoisesti ohjaamaan mieltäni tyytyväisyyteen. Huomaamaan, miten tänäänkin tosi moni asia on hienosti.”
Kestävän arjen rakentamisessa ratkaisevaa on, kehen itseään vertaa
Sitä mukaa kun Mikko on oppinut armollisemman ja positiivisemman tavan katsoa maailmaa, hänelle on syntynyt uudenlainen arvostus kaikkea sitä kohtaan, mitä hänellä jo on. Enää hän ei keskity vain siihen, mistä hänen täytyy luopua.
Tällaisen mielentilan omaksuminen on tarkoittanut myös omien vertailukohtien muuttamista.
“Kirjoitin jossain kohtaa oman isoäitini muistelmia ja hän kertoi minulle suuresta matkastaan Uudestakaupungista Jyväskylään. Silloin mietin, että onpa aika paljon muuttunut tapamme ajatella matkustamista. Nykyisin suureksi matkaksi kutsutaan tyypillisesti vain maailman toiselle puolelle suuntautuvia matkoja”, hän toteaa.
Mikä riittää hyvään elämään on Mikon mukaan suhteellista ja riippuu täysin siitä, kehen itseään vertaa. “Vaikka sinulla olisi 80 neliön koti itsellesi, se voi tuntua liian vähältä, jos vertaat itseäsi ihmiseen, jolla on 120 neliötä.”
Nykyisin Mikko pyrkiikin hakemaan vertailukohtia menneestä maailmasta tai jostain toiselta puolelta maapalloa ennemmin kuin omasta kaveripiiristä tai naapurustosta.
“Voisin hyvin tienata 100 000 euroa enemmän, jos olisin suuntautunut rahallisen rikkauden hakemiseen. Olen kuitenkin valinnut elää arvojeni mukaista kestävää elämää, joka voi näyttää ylikulutuksen vääristämillä mittareilla tarkasteltuna suhteelliselta köyhyydeltä. Silti minulla on enemmän kuin mitä tarvitsen. Näkökulman muutos on auttanut minua näkemään nykyisen elämäntapani luksuksena.”
Millaista Mikon elämäntapa sitten käytännössä on?
Kuukausittain hän käyttää keskimäärin alle 300 euroa välttämättömiin ja hyödyllisiin hankintoihin. Tampereen Petsamossa asuva Mikko on oppinut, että kahviloiden ja ravintoloiden päästöindeksi on matalampi kuin kulutustavaroiden, joten hän pyrkii suuntaamaan vapaa-ajanviettorahansa niihin. Mikon tavaroiden ja palveluiden kuluttamisen hiilijalanjälki on 700 kiloa.
Mikko on muuten ruokansa suhteen hyvin omavarainen ja hyödyntää hävikkiruokaa paljon. Hän liikkuu sähköpyörällä ja junalla kotimaassa sekä ulkomailla. Hänen liikkumistottumustensa hiilijalanjälkensä oli viime vuonna alle yhden tonnin.
Mikon ruokailu- ja liikkumistottumukset ovat siis painuneet reippaasti alle sen, mitä kestävä elämäntapa edellyttäisi.
Viime vuonna Mikko asetti itselleen haasteeksi haalia niin paljon ruokaa luonnosta kuin mahdollista. “Se oli todella elämyksellistä aikaa. Nautin kalastamisesta, mustikoiden poimimisesta ja sienestämisestä. En ole kasvanut vahvaan luontoyhteyteen mutta se on vahvistunut omavaraisuuden kautta.”
Kokeilun seurauksena Mikon kokonaishiilijalanjälki painui vuonna 2022 alle tavoitetason, 1,5 hiilidioksiditonniin. Se on jo niin alhainen määrä, että Mikko on todennut voivansa tänä vuonna elää hieman rennommin ja nautiskella enemmän.
Kestävän elämän nautinnot löytyvät muualta kuin kuluttamisesta
Kestävän elämäntavan opettelussa vaikeinta on Mikon mukaan ollut yksinäisyys. Kun ympärillä olevat ihmiset eivät seuraa elintapojensa päästövaikutuksia, jatkuva omien päästöjen tarkkailu ja keventäminen tuntuu etäännyttävältä. Elämäntapaansa aktiivisesti muokkaava, ilmastotietoinen ihminen elää kuin eri todellisuudessa muiden kanssa.
Hiljalleen ympärille on kuitenkin alkanut löytyä muita, jotka jakavat saman arvomaailman ja kestävä elämäntapa on muuttunut yhdistäväksi tekijäksi.
“Kohtuullisuuteen perustuva elämäntapa tarkoittaa, että minulla on paljon aikaa läheisiin ihmissuhteisiin. Se tuntuu hyvältä vaihtokaupalta, arvokkaammalta kuin se, että tienaisin 100 000 euroa enemmän eikä minulla olisi aikaa merkityksellisille suhteille.”
Kestävä elämäntapa tuo Mikolle myös henkisen vapauden kuluttamisen tuomista riippuvuuksista. Enää hänen ei tee jatkuvasti mieli kuluttaa tai harrastaa kestämättömiä asioita kuten lentämistä, sillä hän ymmärtää valintojensa vaikutuksen. “On helpompi nauttia elämästä, kun tietää että nautintoa tuovat tuotteet ja tekemiset eivät nakerra jonkun toisen hyvinvointia.”
Uudenlainen arki on rohkaissut myös opettelemaan uusia taitoja ja taitojen opettelu taas tuo jo itsessään nautintoa.
“En koe kestävää elämäntapaa uhrauksena, sillä koen, että arvojeni mukaisen elämän eteen ponnisteleminen tekee minulle hyvää. Elämä on parempaa, onnellisempaa, terveellisempää, mielekkäämpää ja merkityksellisempää näin.”
Mikon viisi ajatusta kestävään elämäntapaan siirtymiseen
Selvitä oma henkilökohtainen motivaattorisi kestävään elämäntapaan siirtymiselle: Miksi nähdä vaivaa kestävyyden eteen? Mikä asia on sinulle niin arvokas, että haluat tehdä tekoja sen suojelemiseksi? Kun saat vastauksen, kirjoita se ylös. Tämä motivaattori on tärkeä niitä hetkiä varten, kun väsyttää ja tekee mieli luovuttaa.
Kun muutat elämääsi kestävämmäksi, tee se jonkun kanssa, jos mahdollista. Perusta ryhmä ja hae tukea muista.
Muista, että jos tahdot löytää keinot kestävään elämään, ne tulevat kyllä löytymään ja ponnistelusi palvelee lopulta myös hyvinvointiasi. “Hymyilevä parempi huominen odottaa rohkeaa”, Mikko muistuttaa.
Älä aseta tavoitteita liian korkealle liian nopeasti. Kevennä ja kohtuullista vähän kerrallaan.
Käytä aikaa itseesi ja omaan maailmankuvaasi tutustumiseen. Mitä vahvempi olet sisäisesti, sitä vähemmän ulkoiset voimat pääsevät ohjaamaan sinua poispäin siitä, mikä on sinulle arvokasta ja merkityksellistä.
Teksti: Aurora Airaskorpi
Kuvat: Mikko Valtosen kotialbumista